Uutinen: Tekniikka & Talous, Vesa Tompuri, 18.3.2008

Lämmöneristävyys ja ilmatiiviys ovat energiataloudellisen rakentamisen kulmakiviä materiaalista riippumatta. Kivirakenteisessa talossa massiivisuus tuo tutkimusten mukaan lisäarvoa energiatehokkuuteen.

Ennen energiatehokkuuden nousua yhdeksi keskeisistä talon rakennusfysikaalisista kriteereistä suunnittelijoiden ja rakentajien huomio oli kiinnittynyt etupäässä lämmöneristävyyteen.

Pelkästään U-arvoon eli lämmönjohtokykyyn tuijottaminen ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa rakennuksen energiatehokkuudesta. Varsinkin jos saumojen ja ikkunan- sekä ovenpielien ilmanpitävyys on huono.

Hyvä ilmanpitävyys on mahdollista saavuttaa kaikilla materiaaleilla. Huolellisen rakentamisen merkitys korostuu, jos kantavat seinä- ja muut vaipparakenteet koostuvat useasta rakenneosasta.
 

Kevytbetoni on yksikerroksinen poikkeus

Useimmat markkinoilla olevat rakenneratkaisut ovat monikerroksisia. 1930-luvulla Suomessa kehitetty höyrykarkaistu kevytbetoni, jonka yleisnimeksi on vakiintunut siporex, on tästä selkein poikkeus.

Siporexilla on talonrakennusmateriaalina tiettyjä etuja, joista energiatehokkuuden kannalta tärkein on yksiaineisuus. Siporex-harkkoseinissä ei välttämättä tarvitse käyttää erillistä lämmöneristettä.

”Kosteus- ja muiden rakennusfysikaalisten riskien kannalta tällainen rakenne on idioottivarma”, sanoo Tampereen teknillisen yliopiston talonrakennustekniikan professori Ralf Lindberg.

Harkon paksuutta kasvattamalla talo saadaan toimimaan myös matalaenergiatalona. ”Standardiharkkona se on tällä hetkellä mahdollista 500 millimetriin asti. Se riittää matalaenergiatalon kriteerien kannalta”, sanoo kehityspäällikkö Pasi Käkelä H + H Finland Oy:stä. Yritys tekee siporex-tuotteita ja niistä tehtäviä pientaloja.

On todennäköistä, että nykyiset energiatehokkuusvaatimukset kiristyvät vuonna 2010 ja uudelleen vuonna 2015. Määräysten tiukennus tullee olemaan kaikissa EU-maissa niin jyrkkä, etteivät edes harkkorakenteet täytä niitä.

Energiatehokkuuden kannalta on kuitenkin hyödyllistä, jos rakenteissa ei ole monikerroksisuudesta johtuvia saumakohtia. Tämä ominaisuus parantaa ilmatiiviyttä ja se on myös edellytys massiivisuuden hyödyntämiselle.

Rakennusten massiivisuus, jota on useissa kulttuureissa iät ajat hyödynnetty, on lämpötaloudessa huomioonotettava ominaisuus. Koska massiivisuuden vaikutus on vaikeasti mallinnettavissa ja laskettavissa, koko ominaisuus on jäänyt ”insinööritieteissä” mutu-asteelle.
 

Uutta tutkimusta massiivisuuden vaikutuksista

Tampereen teknillinen yliopisto on tehnyt alalla uutta tutkimusta. ”Rakenteen ulkopinnan tuntumassa olevien rakenteen osien massiivisuutta on tähän asti hyödynnetty puutteellisesti, eikä sitä ole otettu energiataloudellisissa laskelmissa huomioon”, Ralf Lindberg arvioi.

”Tutkimustemme mukaan ulkopinnan massiivisuus voi kuitenkin olla erittäin merkittävä energiatalouden optimoimista auttava tekijä. Aurinkoenergia varastoituu niin tehokkaasti massiiviseen rakenteeseen, että lämpökapasiteetti riittää kylmänkin yön yli.”

Samalla hän muistuttaa, että liiallisuuksiin meneminen ilman ulkoista lämmönlähdettä toimivien passiivitalojen kohdalla voi olla riski.

Pelkästään talotekniikan ja kodin laitteiden lämmitysvaikutuksen avulla lämpimänä pysyvä passiivitalo vaatii paljon nykyistä huolellisempaa rakentamista, ja matalaenergiataloihin verrattuna vieläkin paksumpia eristeitä.

”Liiassa eristämisinnossa voi olla laskelmienkin mukaan se vaara, että hellesäällä taloa on jäähdytettävä yhtä lailla energiaa tuhlaavasti kuin nykyisiä taloja lämmitetään suuren osan vuotta”, Lindberg sanoo.